Tutkijaesittelyssä yliopistotutkija Mikko Peltola

Tutkijaesittelyssä yliopistotutkija Mikko Peltola

Mikko Peltola (PsT) työskentelee Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, Human Information Processing-laboratoriossa yliopistotutkijana. Hän on erityisesti kiinnostunut vauvojen ja pikkulasten emotionaalisesta ja sosiaalisesta kehityksestä.

Leidenin post-doc vuosiensa jälkeen Tampereelle palannut Mikko Peltola on toiminut tutkijana professori Jari Hietasen johtamassa HIP-laboratoriossa jo yli 10 vuotta. Vauva- ja pikkulapsitutkimuksessa hän on eritoten kiinnostunut tunteista, ja tunteiden havaitsemiskyvystä, esimerkiksi kasvonilmeistä. Kuinka paljon nämä kyvyt eroavat vauvojen välillä, ja mikä merkitys eroavaisuuksilla voisi olla lapsen myöhäisempää kehitystä ajatellen.

Miltä tutkimus sitten käytännössä näyttää? Mikon viimeisin, juuri päättynyt projekti ”Empathy in Early Childhood” kuvaa tämän oikein hyvin. Koska jo pikkuvauvat ovat kykeneviä osoittamaan empatiaa toisten ahdinkoa kohtaan, tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko vauvojen osoittama empatia ja tarkkaavaisuus toisten ihmisten kasvoihin yhteydessä myöhemmässä lapsuudessa todettuun empatian puutteeseen ja tunnekylmyyteen. Vauvojen reagointia ilmeisiin tutkittiin mm. silmänliiketeknologialla. Tutkimuksessa mukaan kutsuttiin myös lasten vanhemmat, jotka arvioivat lastensa tunne-elämän kehittymistä omasta näkökulmastaan.

Lasten tunnekehityksen lisäksi Mikko on kiinnostunut vanhemmuudesta ja tunteiden havaitsemisesta, eli siitä kuinka vanhemmat reagoivat lastensa tunteisiin. TransParent-tutkimuksessa vertaillaan lapsettomia ja lapsellisia pareja, esimerkiksi seuraamalla aikuisten aivotoimintaa heidän nähdessään erilaisia lasten tunnetiloja. Aivotoiminnan lisäksi vanhemmilta mitataan hormonitasoja, sekä käytetään myös muita fysiologisia mittareita, kuten esimerkiksi kasvolihasaktiivisuutta sekä sykettä mittareina aikuisen reaktioista. Näillä tutkimuksilla pyritään selvittämään, miten reaktiot lasten tunteisiin ovat riippuvaisia kokemuksesta vauvan vanhempana, ja vaikuttavat siten vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen.

Lasten empatiaa tutkitaan “kipusimulaation” avulla (Kuva: Jonne Renvall)

 

Vaikka tutkimussuunta onkin äärettömän mielenkiintoinen, omaa se tietyt haasteensa. Tutkimuksia ei voi kattavasti suorittaa etänä, tai kyselytutkimuksina, vaan ne vaativat useimmiten koehenkilöiden fyysisen läsnäolon. Tutkimus on siten hitaampaa, sekä tutkittavien määrät ovat harvoin yhtä suuria mitä esimerkiksi juurikin kyselytutkimuksissa. Toisaalta, tutkimustulosten luotettavuutta lisää tutkijan läsnäolo tutkimustilanteessa varmistamassa mittausten luotettavuuden. Luotettavuutta lisää vielä tutkimuksen teknologia-avusteisuus; metodeina käytetään mm. silmänliikkeiden havainnointia, EEG-mittauksia, sekä fysiologisten reaktioiden (esim. syke), seurantaa.

Mikko onkin jo mukavasti verkostoitunut kansallisesti, ja tekee yhteistyötä mm. Turun ja Jyväskylän Brain & Mind:n tutkijoiden kanssa; Turussa yhteistyötä tehdään mm. merkittävän FinnBrain-projektin kanssa ja Jyväskylän suunnalla yhteistyö keskittyy MEG-mittauksiin. Lisäksi yhteistyötä on tehty Tampereella entisen insinööritieteiden kanssa, mm. signaalinkäsittelyn saralla, sekä lastenpsykiatrian professori Kaija Puuran kanssa.

  • Mielestäni Kansallinen Neurokeskus tekee arvokasta työtä tutkijoiden näkyvyyden edistämiseksi ja myös auttamalla tutkijoita tunnistamaan uusia yhteistyökumppaneita, Mikko kommentoi.

 

Lisätietoja:
Mikko Peltola | Tampere universities
Empatian kehitys varhaislapsuudessa | Human Information Processing Laboratory
TransParent | Human Information Processing -Laboratorio
Tampere Institute for Advanced Study

 

Valokuvaaja: Jonne Renvall